Vapaaehtoisuuteen perustuva Metso-ohjelma tarjoaa metsäomistajille mahdollisuuksia suomalaisen metsäluonnon suojeluun. Suojelemalla tai hoitamalla arvokkaita metsiä suojellaan myös niissä eläviä harvinaisia tai taantuvia lajeja.
Suojelutoimille onkin tarvetta. Voimaperäinen metsätalous heikentää luonnon monimuotoisuutta edelleen.
Luonnontila.fi: ”Vuonna 2010 julkaistussa lajien uhanalaisuuden arvioinnissa metsien todettiin olevan edelleen uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö. Metsissä esiintyy 814 uhanalaista lajia eli 36 % kaikista uhanalaisista lajeista.
Yli kolmasosa uhanalaisista metsälajeista on vanhojen metsien lajeja. Lähes yhtä paljon on nuorten ja keski-ikäisten lehtometsien lajeja. Pienempiä määriä uhanalaisia lajeja esiintyy lisäksi nuorissa ja keski-ikäisissä kangasmetsissä, harjumetsissä sekä paloalueilla ja muissa luontaisen sukkession alkuvaiheen metsissä.”
Metso-ohjelma on hyvä askel eteenpäin, mutta se ei yksin riitä kääntämään tilannetta paremmaksi. Rinnalle tarvitaan myös parempaa lainsäädäntöä, uusia suojelualueita ja kansallispuistoja, jotta metsäluonnon köyhtyminen voidaan pysäyttää ja lajien olemassaolo turvata.
Onneksi voimme myös korjata tehtyjä virheitä. Laitetaan siis tähän loppuun toiveikas sarjakuva ennallistamisesta ja luonnonhoidosta:
