Itämereen laskevien jokien meritaimenkannat ovat vaarassa. RKTL:n uusimman raportin mukaan luontainen meritaimenkanta on enää alle kymmenessä jokivesistössä. Ilman tehokkaita hoitotoimia nykyisten luonnonkantojen häviämisriski on erittäin suuri.

”…Meritaimenkantojen tilaan vaikuttavat sekä luonnonolosuhteiden vaihtelu että ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset joessa ja meressä. Meritaimenkantojen säilymiselle vaikein ongelma on vaelluspoikasten suuri kuolevuus meressä ensimmäisen merivuoden aikana. Suurin osa kuolevuudesta johtuu luonnonolojen vaihtelusta, mutta henkiinjääneitä taimenia karsii lisäksi myös liiallinen kalastus. Useimpien meritaimenjokien tilaa voidaan parantaa muun muassa vesiensuojelutoimilla, kunnostuksilla ja kalaportailla.

Vuosittain mereen tulevista vaelluspoikasista pääosa on peräisin istutuksista. Suurin osa saaliiksi saaduista meritaimenista tarttuu alamittaisina tiheisiin siika- ja kuhaverkkoihin. Vain hyvin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuksesta johtuvaa kuolevuutta pystytä vähentämään.”

Meritaimentiedote 26.11.2009 kokonaisuudessaan

Jokiin kudulle nousevan meritaimenen lemmenlomailuun liittyviä hankaluuksia valottaa kartta, jossa näkyy jokien vaellusesteet ja veden laatu (karttaa klikkaamalla pääset sivulle, jossa kartta aukeaa isompana):

Puolueeton asiantuntija (lue: kirjan kuvittaja) suosittelee, että isänpäiväksi kannattaa isälle ostaa lahjaksi ”Se vavallinen tarina” eli kuvitettu pakinakirja perhokalastuksesta. Jos isä ei erityisemmin välitä perhokalastuksesta, ei se mitään. Kirjassa kerrotaan itseasiassa kaikesta muusta kuin perhokalastuksesta. Jos taas iskä on kalahullu, ei hätää. Hän on jokatapauksessa vakuuttunut, että kaikki kirjat kertovat perhokalastuksesta.

Muutama kirjan piirros tässä alla.