Vuonna 1987 voimaan tullut koskiensuojelulaki suojeli Iijoen keski- ja yläosat. Samalla Pohjolan Voima Oy:lle maksettiin mittava kertakorvaus menetetystä vesivoimasta.
Nyt voimayhtiön lobbarit kiertävät jälleen puolueita ja jokivarsia. Voimayhtiö haluaa padota ja allastaa Iijoen vapaat virtavedet ja kosket. Näin se jatkaa jokivarren ihmisten piinaa. Piinaa, joka alkoi jo vuonna 1959, jolloin yhtiö ensimmäistä kertaa anoi lupaa Iijoen vesistön säännöstelyyn.
Ohessa tiivis tietopaketti Iijoen ja Kollajan tilanteesta:
Toukokuu 2014
Kovia tosiasioita Kollajan allashankkeesta
Koskiensuojelulaista huolimatta Pohjolan Voima Oy ajaa Kollajan altaan ja voimalan rakentamista. Perustelut muuttuvat tuulten mukana; toisinaan heitä ”velvoittavat” Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia sekä hallitusohjelma, välillä tulvasuojelu, säätövoiman lisätarve, kiinteistöverot Pudasjärvelle ja vanha tuttu, työllisyys. Voimayhtiö ei havittele vain Kollajan rakentamista, tähtäimessä on koko Iijoen poistaminen koskiensuojelulaista.
Miksi? Pohjolan Voima Oy:stä suurimman osan omistavat UPM (43%) ja StoraEnso (15%). UPM on siirtynyt vahvasti energiabisnekseen ja heidän etunsa on saada omakustannushintaista Mankala-sähköä ja myydä se eteenpäin erinomaisella katteella. Muut edellä luetellut syyt ovat markkinointia poliitikoille ja kaupittelua, jonka tavoite on saada koskiensuojelulaki ja muut esteet purettua hankkeen tieltä.
Kollaja-hankkeen tuottama tehonlisäys olisi noin 100 MW ja tuotanto noin 150 Gwh/vuosi. Rakentamisesta olisi saatavissa mitätön, 1,2 %:n lisä Suomen vesivoiman tuotantoon ja vajaa 2 promillea koko energiantuotantoon.
Säätövoimaa on Suomen tarpeisiin riittävästi, jopa niin, että sitä käytetään perusvoiman tuottamiseen. Olemme yhteispohjoismaisilla energiamarkkinoilla ja heikkoinakin vesivuosina Norjasta ja Ruotsista on saatavissa vesivoimalla tuotettua säätövoimaa lähes rajattomasti ja kohtuuhintaan. Suomella ei ole siten tarvetta laajoja ympäristövahinkoja ja -haittoja aiheuttaviin, ja maamme olosuhteet huomioiden tehottomiin vesivoimahankkeisiin. Pyhäsalmen pumppuvoimalahanke toisi moninkertaisesti lisää säätövoimaa, jos sitä halutaan, Suomeen. Tosin siitä ei hyötyisi Pohjolan Voima Oy itse.
Iijoki soveltuu huonosti vesivoimatuotantoon
Pohjolan Voima Oy rakensi 1960-luvulla Iijoen alaosalle viisi voimalaitosta. Laajan (14 191 km2), mutta voimataloutta ajatellen vähäjärvisen (vain 5,67 %) vesistön keskivirtaama on jokisuulla noin 174 m3/s, mutta talviaikaan noin puolet tästä. Joki on voimataloutta ajatellen vaatimaton virtaamaltaan ja pieni pudotuskorkeudeltaan. Iijoen voimalaitosten nykyinen teho on 191 MW ja vuosituotanto noin 850 GWh. Suomen vesivoimalla tuotetusta sähköstä se on noin 6 %. Kollajan rakentaminen toisi vesivoimatuotantoon reilun yhden prosentin lisäyksen. Näillä luvuilla joki olisikin aikoinaan ollut syytä jättää kokonaan rakentamatta.
Patoallas, ei tekojärvi
Altaan koko olisi noin 4600 ha (46 km2), tilavuus 200 – 250 milj. m3 ja säännöstelyväli valtava, 9,5 metriä. Allas olisi laaja, mutta tilavuudeltaan melko mitätön: se pystyisi varastoimaan kevättulvasta riippuen noin kuudesosan, enimmillään kolmasosan Iijoen voimalaitosten ohi juoksutettavasta tulvavirtaamasta. Tekojärven sijaan kyse on vuorokausisäännöstelyyn tarkoitetusta patoaltaasta, joka tyhjenisi Kollajan voimalaitoksen 250 m3/s. koneistovirtaamalla vajaassa 12 vuorokaudessa.
’Uuden sukupolven’ suunnitelma
Itse asiassa, Kollaja-suunnitelma ei ole olennaisesti muuttunut 1980-luvun suunnitelmasta. Suurimman osan vuotta pääosa Iijoen vedestä käännettäisiin kiertämään tekoaltaan sekä uuden voimalan kautta. Luonnonuomasta jäisi 39 kilometriä käytännössä kuivilleen. Livojoki, lähes Kiiminkijoen kokoinen joki, käännettäisiin pysyvästi virtaamaan altaan kautta. Mahtava Kipinänkoski ja kuusi muuta koskea kuivuisivat pieniksi puroiksi.
Ympäristölle aiheutuvia haittoja vähennettäisiin yhtiön suunnitelmassa siten, että vähävirtaiseksi sivuun jäävän luonnonuoman kosket ja suvannot teljettäisiin luonnottomilla pohjapadoilla seisovavetisiksi lammikoiksi ja Natura-alueiden, Venkaan lähteen ja Kärppäsuon suojelualue eristettäisiin altaasta massiivisilla patopenkereillä. Pudasjärven ainutlaatuinen Natura-suojeltu sisämaan tulvametsien suistoalue hukutettaisiin jatkuvaan tulvaan. Aittojärven valtakunnallisesti arvokas maisema-aluekaan ei yhtiön mukaan kärsisi, vaikka alueen läpi kaivettaisiin massiivinen kanava ja rakennettaisiin kilometrien mittainen patopenger.
Altaan alle hukutettaisiin metsää, soita, turvealueita sekä Mertajärvi ja -joki
Haitat ja menetykset kalastukselle, kalastolle ja muulle vesieliöstölle, porotaloudelle, veden- ja ilmanlaadulle, maankäytölle, asutukselle ja virkistyskäytölle ja ilmastolle olisivat mittavia ja peruuttamattomia.
Lisäksi Pudasjärven alapuoliselle jokiosuudelle rakennettavaksi suunnitellut padot, allaspadot ja pohjapadot, estäisivät tulvavesien vuosituhantisen luontaisen leviämisen suoalueille aiheuttaen merkittävästi nykyisestä kohonneen tulvavaaran kaupungin keskustalle. Kuivaksi jäävälle, noin 40 km:n pituiselle Iijoen osalle tulvat ovat joen olemassaolon ehto. Tulvat jäisivät alueelta kokonaan pois ja joki kuihtuisi. Tällä alueella on neljä elävää kylää ja runsaasti kesäasutusta.
Altaan veden varastointikapasiteetti ja todellinen tulvasuojeluhyöty on mahdollista toteuttaa 10 prosentilla altaan kustannuksista ennallistamalla noin 40 000 hehtaaria metsätaloutta varten hukkaojitettuja soita Iijoen valuma-alueelta. Se olisi 10 prosenttia Iijoen valuma-alueen metsäojitetuista alueista. Se olisi yhteiskunnallisesti, vesien- ja ilmastonsuojelullisesti, taloudellisesti, kalataloudellisesti ja koko luonnontaloudellisesti hyväksyttävä ja kestävä ratkaisu. Niin ikään altaan vaikutusalueelle jäävän puuston tuotto on energiaksi muutettuna huomattava ja toisi työtä nimenomaan paikkakuntalaisille pysyvästi.
YVA-selvitys vuodelta 2009 edelleen epäkurantti
Yhteysviranomaisen lausunto vuonna 2009 Kollajan ympäristövaikutusten arvioinnista oli tyrmäävä. YVA-selvityksen puutteita sisältävien ja riittämättömästi selvitettyjen asioiden lista on pitkä ja painava. Tammikuussa 2014 voimayhtiö sai kolmannella yrityksellä ELY-keskukselta Pudasjärven Natura-aluetta koskevan lausunnon, jonka mukaan vaikutukset Natura-alueeseen olisivat siedettävät. Tosin virkamies, jonka vastuualueeseen asia kuuluu, jätti eriävän mielipiteen.
Työtä? Ei vaan työttömyyttä
Hankkeen rakentamisen jälkeen yhtään uutta työpaikkaa allas ei toisi, mutta veisi. Kollajan paliskunnalle allas merkitsisi loppua ja 70 poronomistajaa jäisi ilman pää- ja sivuelinkeinoa. Harvaan asutulla alueella se olisi tuhoisaa kokonaisille kylille ja niiden elinvoimaisuudelle. Allasalue on Kollajan paliskunnalle keskeisintä aluetta. Jo nyt hankkeen esilläolo arveluttaa nuorten poromiesten investointihalukkuuteen. EU:n sisämarkkinoiden toimiessa altaan rakentajat voivat tulla muualta Euroopasta. Näin käy kaikissa muissakin suuremmissa rakennusprojekteissa.
Joen kehittämiseen panostettu paljon
Iijoen virkistyskäytön kehittämiseen on satsattu kymmeniä miljoonia euroja koskiensuojelupäätöksen jälkeen. Suurin urakoista on ollut yli 20 vuotta kestänyt uittoperattujen jokien kunnostaminen. Kunnostusten ja virkistyskäyttöä tukevien rakenteiden sekä määrätietoisen kalataloudellisen kehittämisen myötä Iijoesta on tullut yksi maamme suosituimmista kalastuskohteista. Kipinän alue on kävijämäärissä mitattuna Iijoen suosituimpia kohteita.
Iijoki, kansallisen kalatiestrategian kärkikohde
Iijoen keski- ja yläjuoksulla on lohen poikastuotantoon soveltuvaa koskialuetta nykyisin yli 600 hehtaaria. Iijoen kalatiet – EAKR hankkeessa ovat 2014 valmistuneet Iijoen kalatiesuunnitelmat, mutta rahoittaja puuttuu. Vuonna 2011 valmistuneessa monitavoitearvioinnissa haastatellut tahot olivat laajimman mahdollisen vaihtoehdon kannalla vaelluskalojen palauttamisessa. Iijoki onkin ainoa joki, jossa joen omat, alkuperäiset vaelluskalakannat, lohi, meritaimen, vaellussiika ja nahkiainen ovat edelleen olemassa! Yli 50 vuotta laitoshoidossa olleet Iijoen omat vaelluskalakannat halutaan saada takaisin jokeen. Kollaja hukuttaisi lopullisesti toiveet Iijoen lohen paluusta.
Iijoella lohenpoikasten kotiutukset on aloitettu vuonna 2006. Merivaellukselta palaavien lohien ylisiirtoja Iijoelle on tehty vuodesta 2009 lähtien (50–300 kpl /vuosi). Ylisiirretyt lohet ovat kuteneet ja luonnonpoikasia on syntynyt jälleen.
Iijoki pystyisi toimivien kalateiden ja turvatun alasvaeltamisen avulla tuottamaan noin 200 – 300 000 lohismolttia, joka vastaisi vähintään miljoonaa istutettua lohenpoikasta. Luonnonpoikasten rahallinen merkitys olisi siten merkittävä. Niiden vaikutus Itämeren huonotuottoisten lohi-istutusten korvaajana olisi ensiarvoisen tärkeä yhdessä muiden Perämereen laskevien jokien kanssa.
Pahaa unta, ei hyvin- vaan pahoinvointia
Voimayhtiö markkinoi hanketta, ettei altaan alueella asu ketään. Kollaja-hankkeen vaikutusalueella on viisi kylää ja alueelle on rakennettu satoja vakituista ja loma-asuntoja koskiensuojelulain säätämisen jälkeen. Alueelle investoineet eivät ole voineet epäillä, että jonakin päivänä lupaukset joen pysymisestä entisessä paikassaan voidaan perua ja muuttaa tulevaisuuden suunnittelu epävarmaksi. Se olisi luottamuksen suojan pahinta rikkomista.
Koskiensuojelulain säätämiseen johtaneesta koskisodasta 1980-luvulla on henkisesti vasta selvitty. Iijokisille tilanne, jossa Pohjolan Voima Oy:n hyökkäys kohdistuu lailla suojeltuun vesistöön, jonka suojelusta yhtiölle on vieläpä maksettu kymmenien miljoonien korvaukset, on epätodellinen. Kollaja aiheuttaa vastakkainasettelua ja vaikeuttaa alueen yhteistyötä.
Paikallislehden äänestys (2500 ääntä) vuonna 2014 antoi samat kannatusluvut Kollajalle kuin 1980-luvun selvityskin; noin 80 % vastustaa Kollajaa. WWF:n tammikuussa 2014 TNS:llä teettämän tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää koskiensuojelulain nykyisellään ja suojella vapaana virtaavat joet myös tulevaisuudessa.
Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry
Iijoen suojeluyhdistys ry
Pohjois-Pohjanmaa luonnonsuojelupiiri ry
