Joukko suomalaisia tutkijoita luovutti 7.2.2007 maa- ja metsätalousministerille avoimen kirjeen, jossa vedotaan jäljellä olevien luonnontilaisten metsien säilyttämisen puolesta. Kirjeessä tutkijat perustelivat, miksi suojelualueiden ulkopuolella vielä jäljellä olevien luonnontilaisten metsäalueiden säilyttäminen on välttämätöntä niin ekologisista, taloudellisista kuin kulttuuriin liittyvistä näkökohdista.
Kirjeen oli allekirjoittanut 77 suomalaista eturivin tutkijaa mukaan lukien 30 eri yliopistojen ja tutkimuslaitosten professoria. Tutkijat edustavat metsäalaa hyvin laajasti, mukana on mm. metsätieteiden, ekonomian, ekologian, maantieteen ja kulttuurintutkimuksen edustajia.
Tutkijavetoomus sai silloiselta ministeriltä Juha Korkeaojalta ”hyvää päivää kirvesvartta” -henkisen nuivan vastauksen.
Uusi porvarihallitus on valitettavasti vain terävöittänyt metsiensuojelun vastaista linjaa. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki sanoi 8.5.2007, että Kioton sopimus (!) ja monet muut syyt edellyttävät puuntuotannon kasvattamista. Ministerin ajatuksenjuoksua on hiukan vaikea seurata. Kioton sopimuksessa ei sovittu hakkuiden lisäämisestä, vaan hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta. Akatemian tuoreen tiedotteen mukaan ilmastonmuutos saattaa itseasiassa lisätä metsien suojelutarvetta.
Lisäksi Lehtomäen mukaan on luonnonsuojelussa painopistettä siirrettävä määrällisestä suojelusta laadulliseen suojeluun. Eli suojellaan vähemmän metsiä, mutta parannetaan suojelun laatua? Hassu vaatimus, kun tutkimusten mukaan nykyiset suojelupinta-alat ovat riittämättömiä. Mutta ehkä tämän ymmärtämiseen tarvitaan sumean logiikan perusopintoja. Ainakin sen jälkeen kun ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen 21.6.2007 vaati hakkuiden ulottamista suojelualueille.
Tutkijavetoomuksen luonnontilaisten metsien säilyttämisen puolesta on tähän mennessä allekirjoittanut 254 väitelyttä tutkijaa.
