Tänään vietetään autotonta päivää.
Jotta oman auton käyttöä voisi kunnolla vähentää, pitäisi julkisesta liikenteestä tehdä kilpailukykyisempää. Joukkolikenteen pitäisi aina olla halvempi vaihtoehto kuin oma auto. Maalla tarvittaisiin uusia joukkoliikennevälineitä, joiden käyttö olisi joustavampaa ja kannattavampaa. Tarjolla voisi olla esimerkiksi pikkubusseja, joiden aikataulu ja reitti optimoitaisiin nettitilausten perusteella.
Vaan mistäpä löytyisi se uusi poliitikkopolvi, joka ei olisi joka vaaleissa vaatimassa lisää rahaa tieinvestointeihin? Tai yksityistämässä kaupunkien bussifirmoja ja valtion rautateitä markkinavoimien vastuulliseen ohjaukseen?
Maaseudun joukkoliikenteeseen minulla ei ole viisastenkiveä. Olen miettinyt kutsuohjattuja pikkubussijärjestelmiä, mutta en tunen järjestelmien nykytilaa.
Uskon, että todellinen muutos joukkoliikenteen hyväksi tapahtuu vain kaavoituksen avulla. Asemien ja joukkoliikennereittien ympärille rakentuvat tiiviit, mieluiten tiivismatalat nauhakaupungit vähentävät suhteellista liikennetarvetta, parantavat joukkoliikenteen palvelukykyä ja näin muuttavat myös asenteita.
Tänään Helsingin Sanomissa: Kaikki Helsingin seudun pääväylät uhkaavat tukkeutua lähivuosina. Ja otsikko viime viikolta: Kirkkonummen vaalivoittajat haluavat pientalorakentamista.
Minulla ei ole mitään pientalorakentamista vastaan sinänsä, mutta minulla on syitä otaksua, että se toteutetaan täällä liikenteen kannalta huonoimmalla mahdollisella tavalla.
Moro Olli! Uusien alueiden järkevä kaavoitus on tärkeä asia. Hyvä, että otit sen esille.
Pääkaupunkiseudulla kaavoituksessa on monia sudenkuoppia. Olemassaolevat radanvarret olisivat mitä mainioimpia paikkoja uudelle asutukselle. Silti Helsinki haluaa rakentaa, jopa vihreiden suosiollisella avustuksella, tukkoon arvokkaat luontokohteet sekä viher- ja virkistysalueet.
Sipoolta vallatusta alueesta iso osa kuuluu Sipoonkorven kansallispuiston ehdotettuun rajaukseen. Rannoilla on Natura-alueita. Tänne helsinkiläiset kunnallispoliitikot aikovat rakentaa metron ja kymmenientuhansien ihmisten asuinalueet.
Kukaan ei ole vielä suostunut kertomaan, miten tämä onnistuu ilman että turmellaan nämä arvokkaat virkistysalueet? ”Valloitetun alueen” merenranta on pääosin Natura-alueita ja lännen puoleiset korkeammat metsäalueet Sipoonkorpea. Siihen väliin jää paljolti vanhaa merenpohjaa, joka ei täytä Helsingin nykyisiä rakennusmääräyksiä (yli 2 metriä merenpinnasta). Suuri osa tästä alueesta onkin säännöllisesti peittynyt yhä meriveden alle – tai on muuten läpeensä märkää (mm. lähteitä).
Kun Natura-alueiden ja Sipoonkorven väliin tarvittaisiin lisäksi niitä yhdistävät ekologiset käytävät, ei 30 000 ihmisen mahduttaminen alueelle ole juurikaan mahdollista ilman, että jotain näistä – tai kaikkia – reunaehtoja rikotaan. Helsingin olisi ollut syytä katsoa kartta tarkemmin ennen päätöksiään – sekä suojelualueiden sijaintia että alueen korkeuskäyriä.
Lisärakentaminen Söderkullaan ja Nikkilään on sen sijaan aivan OK, mutta nämä molemmat sijaitsevat Sipoon mailla.
Osa tervettä kaupunkirakennetta on, että riittävästi hienoja luontokohteita löytyy läheltä, ettei ihmisten tarvitsisi ajaa satoja kilometrejä luonnon rauhaan.